|
|
Post by AnneL on Oct 12, 2012 13:32:26 GMT 2
D.P.
|
|
Iiris
New Member
Posts: 12
|
Post by Iiris on Sept 1, 2013 7:30:29 GMT 2
31.08.2013 - Selena Voi ei, tarina tulee myöhässä... Pahoittelut! Piti alunperin piirtää kuva, mutten ehtinyt saada valmiiksi...Kaarroin pyöräni tallin pihaan. Olin viime käynnilläni huomannut sopivan pyöräreitin, jota päätin kokeilla tänään. Matka oli aika pitkä, mutta reitti oli onneksi tasainen. Nyt olin onneksi jo perillä. Jätin pyöräni tallin seinustalle ja kävelin toimistoon neuvottelemaan vuokraamisesta. Myöhemmin saavuin D.Pn karsinan luo. Voi että, se oli tosi pieni! Poika katsoi minua ihmetellen ja kurotti päätänsä luokseni. Annoin sen haistella kättäni, jonka jälkeen menin sen karsinaan harjaamaan sitä. D.P oli todella kiltti ja se nautti harjaamisesta. Harjauttani ponin varustin sen. Varustamisessa ei ollut mitään ongelmaa, D.P avasi suunsa mutkitta eikä suuttunut kun kiristin satulavyötä. Lopuksi putsasin kaviokoukulla vielä kaviot, jonka jälkeen laitoin kypärän päähäni ja lähdin kentälle. Käänsin D.Pn kaartoon pitkälle sivulle ja laskin jalustimet molemmilta puolilta. Kiristin vyötä vielä hieman, jonka jälkeen nousin selkään. Lyhensin jalustimia aika reippaasti, sillä jolin pitkä ratsastaja oli mennyt herralla viimeksi. Sitten lähdin uralle kävelemään pitkin ohjin. D.P venytti kaulaansa pitkälle maata kohden ja minä puolestani tutustuin hevoseen tarkemmin. Ohjat kerättyäni tein hieman pohkeenväistöjä uralla. Kun ne sujuivat mutkitta, aloin jo ravaamaan kevyttä ravia. Tein lävistäjillä hieman ravinpidennyksiä, jotka sujuivat varsinkin aluksi hieman vaivalloisesti. Kokeilin myös pohkeenväistöä ravissa, mutta se ei ollut millään sujuakseen. Ravailun jälkeen otin laukkaa, jossa lähinnä vain nautiskelin menosta. Koko tunti sujui mielestäni oikein hyvin. Talutin D.Pn talliin, missä riisuin siltä varusteet ja pyyhin hikisimmät kohdat kostealla sienellä. Harjasin myös D.Pn nopeasti, jonka jälkeen lähdinkin viemään sitä tarhaan. Sillä välin kun D.P kirmaili tarhassa, puhdistelin sen varusteita ja autoin Dianea laittamaan hevosille ruoat. Lopuksi hain D.Pn vielä sisään, jonka jälkeen olikin aika lähteä kotiin. 
|
|
|
|
Post by carolyn on Sept 12, 2013 20:33:43 GMT 2
12.9.2013 - Emily
Jes, vihdoinkin torstai! Puin tallivaatteet ylle ja ryntäsin nykimään äitiä hihasta.
- Mennään jo! Kiirehdin.
- Ai minne? Äiti hämmästeli.
- No tallille, tietty! Tiuskaisin, mutta naurahdin pienesti.
Äiti syötti vielä pikkuveljeni Nilsin. Sitten oli viimein tallille lähdön aika. Olin siis saanut vuokrata täksi päiväksi D.P nimisen ponin Farhillin ratsastuskeskukselta. Olin onneni kukkuloilla - ei sitä ihan joka päivä saatu ponia vuokralle, ihan omaan käyttöön!
Auto kaarsi tallin pihaan. Olimme sopineet tapaamisen Dianen kanssa puoli viideksi. Yleensä olin paikalla viimetingassa, mutta nyt olin jo hyvissä ajoin paikalla. Kello oli nimittäin vasta 16.20, eli kymmenen minuuttia ennen sovittua aikaa. Otin laukkuni auton takapenkiltä. Äiti tarjoitui tulemaan mukaan, kun menen Dianen puheille.
- No kai sä pari sanaa voit Dianen kans vaihtaa, myönnyin. Kaikista mieluiten olisin tuntenut itseni itsenäiseksi ja hoitanut vuokraushomman kokonaan itse, mutta kun äiti lerta halusi tulla varmistamaan, että kaikki menee hyvin, nii mitäpä minä sitä kieltämään. Äiti seurasi vanavedessäni minua talliin.
Diane oli toimistopöytänsä ääressä tärkeän näköisenä. Hän selaili jotain tietokoneen näytöltä ja rustasi jotain paperiin. Meidät huomatessaan Diane kääntyi meidän puoleemme. Äiti jutteli Dianen kanssa muutaman minuutin, kunnes Diane loi minuun katseensa.
- Tervetuloa vuokraamaan! Diane toivotti ja kertasi nopeasti vuokrauksen säännöt. Nyökkäsin ja lähdin D.P:n luo.
D.P oli kuin suoraan satukirjasta. Se oli valkoinen, mutta sillä oli hassuja pilkkuja siellä täällä. Upotin käteni ponin harjaan.
- Voin kuin oot söpö! Hihkaisin.
Rapsuttelin D.P:tä hetken aikaa. Pian kipitin satulahuoneeseen ja hain ponin harjapakin. Nappasin juuriharjan käteeni ja kävin D.P:n sillä läpi. Harjasin oriin huolellisesti. D.P oli niin kiltti, että sitä ei voisi vahingossakaan luulla oriiksi, ellei tietäisi sen olevan ori.
Kun olin harjannut D.P:n, puhdistin kaviot ja varustin D.P:n. Varustauduin itse ratsastukseen. Laitoin turvaliivin ylle, ja kypärän totta kai. Ihan vain varmuuden vuoksi otin myös raipan, jos D.P olisi oikein laiska. Nappasin ohjat käsiini ja lähdin sen kanssa kentälle.
Raportti ratsastuksesta: D.P tuntui hycältä heti tunnin alussa. Ravi eteni hyvin, mutta laukka ei polkenut aluksi kunnolla alle. Laukkasin vähän ympyrällä ka koitin ratsastaa ponia paremmin alle. Taivuttelin D.P:tä huolellisesti, ja otin muutaman pikkuesteen tunnin lopuksi. D.P oli siis tosi positiivinen yllätys, eikä raipalle ollut tarvetta. D.P:tä voisi vyokrata toistekin!
-Emily
Ps. Sori kirjoitusvirheet!
Pps. Vuokraajahahmon nimi piti siis olla Emily, olin luultavasti laittanut aiihen vain Carolyn...?
|
|
Fiia
New Member
Posts: 6
|
Post by Fiia on Jul 5, 2015 12:02:53 GMT 2
maanantai 8.6.2015
Vuokraratsuni D.P. on poniori. Pienen pieni pilkullinen poni, joka näyttää syötävän suloiselta tunkiessaan vaaleanpunaista turpaansa kaltereiden välistä minua kohti. Avaan sen karsinan oven ja astun sisään harjapakki kainalossani.
”Moikka, ukkeli”, tervehdin oria. ”Tuleekohan meistä kavereita?”
”Meistä ainakin tuli jo”, Tuulia toteaa haltioissaan viereisestä karsinasta. Tytön vuokrahevonen Givre on kieltämättä upea, mutta omaanikin olen erittäin tyytyväinen. Hevosten jako sujui kivuttomasti: toiveet eivät menneet kovin pahasti päällekkäin ja kaikki taisivat saada mieluisen ratsun. Tietysti mitään lopullista ei uskalla sanoa, ennen kuin hevosen on päässyt testaamaan myös selästä käsin, mutta uskon, ettei ongelmia tule.
Laitan uteliaan ja touhukkaan D.P.:n ratsastuskuntoon vikkelästi, mutta erityisellä huolellisuudella. Täällä hevoset hoidetaan selvästi tarkasti ja siisti yleisilme on tallin omistajalle, Dianelle, tärkeää. Meillä kaikilla vieraillakin on ykköset päällä – vähän toista kuin Seppeleessä, jossa ketään ei haittaa, jos tallilla ilmestyy verkkareissa, äidin vanhassa tuulitakissa ja kumisaappaissa.
Lähdemme suunnilleen yhtä aikaa tallista kohti katettua kenttää. Matkalla pääni pyörii kuin pöllöllä, kun yritän saada maisemasta mahdollisimman paljon irti. En usko, että näihin puitteisiin ehtii viikossa tottua! Syvänoranssi ilta-aurinko värjää vehreät niityt ja saa hevosten karvat kiiltämään. Väsymys ei paina, vaikka takana on matkustusta yli puoli vuorokautta. Jokainen taitettu kilometri oli nimittäin ehdottomasti tämän arvoista.
D.P.:n matalaan selkään on helppo kavuta. Se tuntuu innokkaalta, mutta ei yhtään liian reippaalta. Poni on niin nuoreksi oriksi yllättävänkin tyynen ja tasaisen oloinen, ja olen varma, että tulemme hyvin toimeen. Ainakin se on vietävän söpö! Hienoja ovat Farhillin muutkin hevoset – erityisesti Rosan ja Pyryn täysiveriset, Shy ja Una, vetoavat minuun kaikessa atleettisuudessaan.
D.P. osoittautuu herkäksi, mutta rauhalliseksi ratsuksi. Sillä on jatkuvasti korvat hörössä, eikä mikään saa sitä hermostumaan. Mitään sen ihmeellisempää en ponilta vielä pyydä, lähinnä vain taivuttelen sitä hiukan molempiin suuntiin ja testaan kaikki askellajit läpi. Pikkuponin laukka on kokemisen arvoinen, mutta muuten se on mitä mainion tapaus.
Kun hämärä alkaa jo hiipiä taivaalle, siirrän poniorin käyntiin ja annan sille pitkän ohjan.
”Hieno D.P.”, kehun sitä ja rapsutan toisella kädellä kirjavaa kaulaa. ”Reipas poni.”
”Tällä on niin mahtavat liikkeet”, Cella huokaa tyytyväisenä ruunikon Merryn selästä.
”Mitäs me huomenna keksitään?” shetlanninponin saanut Clara pohdiskelee hymyssä suin.
”Aamulla on se koulutunti”, Rosa muistuttaa. Tosiaan - minä odotan innolla, miten D.P. taipuu kouluponiksi vaativaksi kuullun Dianen tunnilla. Töitä saisi taatusti tehdä!
”Mutta illallahan me ehditään vielä vaikka mitä”, totean. ”Voisi olla kiva käydä maastossa katselemassa vähän maisemia.”
”Todellakin”, Emmy innostuu. ”Tää on ihan mahtavaa. Hyvä kun lähdettiin!”
Siitä olen aivan samaa mieltä, ja luultavasti niin ovat kaikki muutkin. Viikosta on varmasti tulossa unohtumaton.
- Fiia
|
|
Fiia
New Member
Posts: 6
|
Post by Fiia on Sept 2, 2015 22:49:05 GMT 2
lauantai 13.6.2015
”Viimeinen kokonainen päivä”, Cella toteaa aamupalalla ja kaataa ison mukin täyteen kahvia.
”Älä muistuta”, Clara irvistää.
”Mitäs me sen kunniaksi keksitään?” Pyry miettii murokulhon ääreltä. ”Mä ehkä haluaisin taas maastoon.”
Tuulia nyökkää. ”Sama täällä. Pitää nauttia nyt, kun on näin huiput reitit!”
”Mua kiinnostaisi myös hypätä vielä jotain pieniä”, Rosa tuumii ja haukottelee perään niin, että kitarisat vilkkuvat. ”Cella kaada mullekin sitä kahvia.”
”Kouluvääntökin kelpaisi, mutta miten vaan”, minä kohautan olkiani.
”Mulle käy kaikki”, Emmy toteaa diplomaattisesti kaapien paahtoleivälleen hilloa. ”Jospa käydään yhdessä alkuverryttelyt maastossa ja hajaannutaan sitten mielihalujen mukaan?”
Emmyn idea saa kannatusta, joten kun olemme täyttäneet vatsamme aamupalapöydän antimilla ja vaihtaneet vaatteet, suuntaamme yhtä matkaa talleille. Ulkona on kuuma ja painostava ilma, joka Dianen mukaan enteilee myrskyä viimeistään huomenissa. Onneksi olemme juuri lähdössä alta pois, Cella oli viisaasti todennut ennustuksen kuultuaan. Minusta on tietysti mahtavaa päästä kokemaan useimpia uusia elämyksiä ulkomaanmatkoillani, mutta kunnon massachusettsilainen kesämyrsky ei kuulu niihin. Toivottavasti lennot sujuisivat tulevasta säästä huolimatta joutuisasti, ja olisin jo tiistaina takaisin Seppeleessä Elmon luona.
Harjaan ja satuloin aina aurinkoisella tuulella olevan D.P:n joutuisasti. Vajaassa viikossa olen jo tottunut orin touhukkuuteen, pienuuteen, tikittäviin pikkuponinaskeleisiin ja sametinpehmoiseen vaaleanpunaiseen turpaan, jota voisin aivan hyvin pussailla päivät pääksytysten. D.P:tä minulle tulee aivan taatusti ikävä, vaikka on toki ihanaa palata kotiinkin. Ainahan tänne pääsisi takaisin… jos pääsisi.
Tapaamme muiden kanssa ulkona. Ponnistan innoissaan paikallaan steppaavan D.P:n satulaan ja ohjaan ponin omalle tutulle paikalleen jonoon Delwin ja Delphinan väliin. Cella Merryn kanssa johdattaa meidät hiekkatietä pitkin metsään lenkille, jota olemme kävelleet jo pariin kertaan ratsastuslomamme aikana. Minä kuitenkin nautin maisemista aivan kuin näkisin ne taas ensi kertaa. Vihreä ei ole täällä samanväristä kuin Suomessa eivätkä puutkaan samanlaisia kuin Liekkijärvellä. Kavioiden kopinaa ei kuulu neulasten peittämällä, pehmeällä tiellä, vaan äänimaisemaa hallitsee lintujen kirkas laulu. Vedän syvään henkeä ja suljen ohikiitäväksi hetkeksi silmät: tänne voisin jäädä.
Jutustelu alkaa hetken kuluttua. Peräkkäin ratsastavat Cella ja Rosa riitelevät nurmikentälle rakennettavasta estetehtävästä ja Pyry ja Tuulia miettivät, millaiselle maastoretkelle he jatkaisivat käyntilenkin jälkeen. Emmy ja Clara taas ilmoittavat tulevansa minun kanssani tekemään kenties viikon viimeiset koulutreenit. Palattuamme takaisin tallipihalle porukka hajoaa kuka mihinkin suuntaan, mutta kolmen ponin porukkamme suuntaa katetulle hiekkakentälle.
Koska olemme jo kävelleet ratsut lämpimiksi, aloitan suoraan ravityöskentelystä. D.P. kipittää innoissaan menemään korvat ja pää pystyssä, mutta rentoutuu muutamien ympyröiden ja siirtymisten jälkeen tullen paremmin ohjan ja pohkeen väliin. D.P. on notkea ja näppärä, niin pieneksi poniksi todella laadukas ja hyvin koulutettu. Nytkin se tekee väistöt niin käynnissä kuin ravissa kuin vettä vain, eikä avotaivutus ole orille temppu eikä mikään.
D.P. tekee todella reippaasti ja mielellään töitä, mutta painostava keli tuntuu vievän minusta mehut. Parin laukkaympyrän jälkeen joudun jarruttelemaan ponin käyntiin ja antamaan sille pitkän ohjan, jotta saan itse hetkeksi hengähtää.
”Mä en jaksa”, Emmykin huokaa ratsunsa selästä.
”Jep, tosi kuuma”, Clara nyökkää. ”Tääkin on vähän hitaalla päällä.”
”D.P. ei, mut mä oon”, naurahdan ja taputan ponin pilkullista kaulaa. ”Me varmaan lopetellaan kohta.”
Muut ovat samaa mieltä. Otan laukat vielä toiseen suuntaan, ravailen ponin kunnolla rennoksi ja pyydän sen sitten käyntiin. D.P. pärskii ja venyttää turpaansa maata kohden. Kevyestä treenistä huolimatta se on hionnut ryntäiltä ja kaulalta, ja minä olen yhtä lailla kuumissani. Kunnon suihku tekisi hyvää sekä hevoselle että ratsastajalle.
Aivan ensiksi D.P. saa kuitenkin porkkananpuolikkaan kiitokseksi siitä, että se on ollut niin kertakaikkisen mahtava koko viikon, ja vielä yhden pusun pienelle turvalleen.
- Fiia
|
|
