KIITOS VUOKRAUKSESTA
Kouluvalmennus ilman satulaa, valmentajana Viivi Mäkinen, oppilaana Inga Purola hevosella Ilo-HuiskaPilvetön päivä, loskaa maassa. Kiinnitän kypäräni leukahihnan Huiskan satulassa, kun Viivi, nuori, pitkä ja vaaleahiuksinen valmentaja pitää siitä kiinni. Huiskan jalat on kääritty valkoisiin pinteleihin, ja sen pörröinen karva tulee pintelin yläpuolelta ulos. Taputan sitä kevyesti. Nyt on kunnon koulurääkin aika, ja aion ottaa kaiken ilon irti. Ilman satulaa, sopivassa ilmassa ja valmentajan valvovan silmän alla on paras mahdollinen tapa päättää vuokrausviikot.
Lähdemme kävelemään uraa pitkin, ja Viivi alkaa selostaa sitä, kuinka istunnalla voi vaikuttaa hevoseen, ja kuinka istunnan merkitys nousee, kun ratsastetaan ilman satulaa.
"Satula on luonnostaan tukemassa ratsastajaa ja auttaa sikäli häntä pysymään ainakin jollain tasolla oikeassa asennossa. Satulaan mennessä asento on luonnollisesti melko hyvä, ja epäkohtia on helppo korjata. Ilman satulaa tilanne kuitenkin muuttuu, ja istunta voi heittelehtiä paljonkin", Viivi kertoo. Taputan Huiskaa.
"Yleisin ongelma ovat jalat. Usein kauan ratsastanut löytää ilman satulaa sopivan kohdan selälle, mutta jalat menevät helposti liian eteen tai liian taakse", Viivi jatkaa. Keräilen ohjia pikku hiljaa käteen, kun kierroksia tulee täyteen. Huiska kuuntelee minua herkästi.
Aloitamme alkuverryttelyt hyvällä mallilla niin, että Huiskaa taivutellaan ympyrätehtävillä. Näin tähdätään muotoon.
"Pidä ulkoavut tiukkoina, jotta asetus säilyy! Tarkoituksena on, että sun ei tarvitse tehdä montaa sataa aloitetta asetukselle yhdellä ympyrällä, vaan ympyrästä tulisi selvitä parilla aloitteella", Viivi ohjeistaa. Kohennan ulkoapuja ja yritän istua syvälle. Pidän avut tiukkoina koko ympyrän ajan. Viivi nyökkää hyväksyvästi, ja siirryn uralle. Uusi ympyrä. Huiska taipuu kunnolla totellen apuja.
"Hyvä! Nyt on ympyrät tehty tähän suuntaan, vaihda suuntaa hetkeksi ja tee pari ympyrää."
"Okei", vastaan ja käännän Huiskan lävistäjälle pitkän sivun alusta. Huiska kävelee reippaasti toiseen päähän ja saan sen suoristettua sopivasti ennen kulmaa. Sitten annan sen tottua suuntaan ja käännän seuraavan pitkän sivun keskeltä uudelle ympyrälle. Huiska tottelee ja kääntyy. Se on jäykkä, ja ympyrä on pikemmin kahdeksankulmio kuin ympyrä. Käännän uudelleen, tällä kertaa keskiympyrälle ja alan taivuttaa Huiskaa. Ensimmäisellä puoliskolla se hakee asetusta, mutta toinen puolisko sujuu jo hyvin.
"Älä valu sisäkaarteessa sisälle, vaan koita pysyä asetuksen mukaisessa, myötäilevässä asennossa. Pyöristä selkää, nojaa vähän taakse, jalat rennoiksi. Jos Huiska ei tottele, anna kantapäillä merkki", Viivi sanoo. Tottelen häntä ja nojaan hieman taakse, pyöristän selkää ja rentoutan jalat. Huiska kulkee jännittyneenä, vaikka suurin jännitys kaikkoaa asentoni myötä.
"Jännität hevosta jatkuvasti, jos jännität jalkojasi. Asentosi on nyt ok, mutta anna Huiskalle vähän löysää. Ympyrällä Huiskalle voi antaa vähän löysiä, muutoin se tökkii sun alla", Viivi selostaa. Päästän ohjaa valumaan käsieni läpi. Huiska hakee päälleen hyvän asennon ja rentoutuu. Katson eteenpäin ja teen vielä uuden ympyrän.
"Sitten voit antaa sen kävellä pitkän sivun ja nostaa siitä seuraavalla pitkällä sivulla ravin."
Annan Huiskan kävellä ja myötäilen sen liikkeitä. Sitten annan merkin, ja Huiska alkaa ravata. Istun rennosti sen selässä, pidän asennon Viivin merkkien mukaisena. Huiska ravaa hyvin, mutta jalat eivät jousta.
"Huiskan jalat ei jousta", toteamme kuin samasta suusta.
"Katso, ettei sun jalat ole vinossa, nilkkaa ja polven alapuolelta koko jalkaa taaemmaksi. Hidastapa ravia", Viivi ohjeistaa. Hän tarkkailee Huiskan liikkeitä, kun laitan sen ravaamaan, mutta hitaasti. Huiska alkaa käyttää jalkojaan paremmin.
"Kokoa takaosa", tulee valmentajani suusta. Annan merkin Huiskalle, joka ryhdistäytyy allani ja alkaa liikkua mukavasti.
"Noin, Inga! Hyvää ravia. Vaihda suuntaa hetkeksi", Viivi sanoo. Vaihdan suuntaa ja pyydän Huiskaa jatkamaan rentoa menoa. Huiska ravaa huomattavasti paremmin, ja laitan sen menemään voltille. Huiska taipuu hyvin. Jatkamme menoa.
Alkuverkat on tehty. Hidastan ja annan Huiskalle ohjaa. Viivi seisoskelee kentällä.
"Seuraavaksi otetaan pohkeenväistöä. Perusliike, mutta täytyy osata", Viivi selostaa.
Huiska kävelee kierroksen ja sitten siirrymme pohkeenväistöharjoituksiin. Ohjaan Huiskan uralta kentän keskelle ja alan Viivin ohjeiden mukaan teettää harjoitusta Huiskalla. Painan jalkani kunnolla Huiskan kylkeen ja laitan sen todella tekemään, mitä täytyy. Tamma tekee rentoa väistöä, kun minä suoristaudun selässä.
Hiomme pohkeenväistöä tuskallisen kauan. Toinen suunta sujuu paljon paremmin, ja hiomme huonompaa suuntaa. Istunnastani ei löydy paljon vikaa, mutta Huiskan liike on löysää, joten laitamme hevosen "koville". Joudun itse tekemään paljon, jotta Huiska menee keskittyneenä, mutta olen ylpeä.
"Laukat voisi ottaa nyt, jos sopii. Anna sen kävellä pitkin ohjin kolme kiekkaa ja vaihda suunta. Sitten voit laukkailla omaa tahtia", Viivi kertoo. Nyökkään ja annan ohjien valahtaa Huiskan kaulalle. Suomenhevonen talsii allani kevyesti ja sen pää nuokkuu käynnin tahdissa. Avaan poninhännän, ja punaruskeat hiukseni leviävät selkään. Kiinnitän ne uudelleen.
"Minkä ikäinen sä olet?" Viivi kysyy.
"Kolmetoista ja risat. Neljätoista toukokuussa", sanon.
"Kauan sä olet ratsastanut?"
"Kuusi vuotta", sanon. Viivi nyökkää. Hiljaisuuden vallitessa Huiska kiertää kenttää ympäri.
"Vuokraus on kyllä hyvää harjoitusta."
"Niin on. Mä olen Huiskan kanssa ollessani saanut kokemuksia Huiskan kaltaisesta hevosesta. Varmasti tulen vuokraamaan Huiskaa uudelleenkin", sanon.
Laukkojen vuoro. Kerään ohjat, vaihdan kierroksen ja nostan ravin. Huiska ravaa rennosti. Valmistelen, ja lyhyen sivun tullessa pyydän sitä laukkaamaan.
Huiska laukkaa. Kerrankin se laukkaa vapaaehtoisesti, temppuilematta, rennosti ja tavallisesti. Taputan sitä iloisesti ja annan sen laukata koko uraa pitkin. Viivi katsoo sivusta. Vaihdamme suunnan laukassa ja jatkamme sitä, kunnes näen Huiskasta, että tavoite on saavutettu. Taputan sitä.
"Hyvä Huiska. Mä tulen joskus vuokraamaan sut uudestaan, jookos? Sä olet tosi kiva", myhäilen. Huiska pärskähtää, kun annan sille ohjaa.
Kiitoksia Vitylle, joka suostui olemaan Viivin roolissa, Huiskalle ja Annelle myös. Tavataan sitten joskus! Oma kommentti vuokrauksesta:
Oli kivaa. Tällainen vuokraustoiminta on uutta ja hienoa.
Mun kirjoitustyylistä yleensäkin sen verran, että nämä preesens-muodot on aikas harvinaisia, mutta nyt päätin kokeilla, miten toimii. Kai se imperfekti on enemmän mun juttu. Omaan silmään tarinat on olleet aika sisällöttömiä ja nopeita, mutta tarinoita kuitenkin. Nimi Inga on vedetty omasta etunimestä Inga-Sara, mutta se ei ole mun virallinen olomuoto vrt-maailmassa. Kiitoksia