|
Post by AnneL on Oct 2, 2012 11:50:15 GMT 2
Shy
|
|
merri
New Member
Posts: 2
|
Post by merri on Oct 22, 2012 16:35:30 GMT 2
5. vuokrauspäivä
Saapastelin pihalla kuin kukko. Shy sai levähtää tarhassa hetkisen. "Tiesitkös, Shy, että sä olet ehkä mun suosikki kaikista mun elämän nelijalkaisista", sanoin ja rapsutin aidalla norkoilevaa ratsua. Shy hörähti kevyesti ja heilautti silkkiharjaansa. "Oman arvonsa tunteva heppa", tokaisin jollekkin hemaisevalle typykälle, joka talutti pilkullista ponia. Vastaukseksi sain epäluuloisen katseen. En itse ole koskaan tainnuttanut likkoja ulkonäölläni, mutta Shy tainnutti minut ensinäkemältä. Nätti täysiverinen.
"Shy, mitäs sanot? Mennäänkö lenkille?" ehdotin. Shy ei vastannut, mutta joka tapauksessa talutin tamman talliin. "Elämäni valo, tulisitko maastoon?" tarjosin. Tamma kääntyi ympäri ja nosti päänsä korkealle. "Oliko tuo kyllä?" hymyilin ja vein hevosen talliin. Shy oli hoitaessa mukava ja rauhallinen, ja jätin satulan pois. Sain näin paremmin tutustua hevoseen ja pääsin lähemmäs tammaa. Suitsin Shyn vikkelästi ja nostin ohjat kaulalta taluttaakseni hevosen ulos. Mutta Diane pysäytti minut. "Where are you going?" hän kysyi. "To the woods", vastasin ja liu'uin paikalta, sillä englantini ei ollut kovinkaan tasokasta. Onneksi Diane lähti toiseen suuntaan.
Talutin tamman tallipihalle niin, että edessämme näkyi hiekkapohjainen kenttä ja kyltti "Outdoor Arena". Viittasin yhtä tyttöä hakemaan jakkaraa, ja sitten nousin kuninkaallisesti ratsuni selkään. "Nöyrä ratsuni, kävele", lausuin juhlallisesti ja annoin tammalle pohkeita. Muut katsoivat ihmeissään tuota suomalaista mänttiä, joka ei osannut yhtään ratsastaa ja puhui omituista kieltä. Shykaan ei ymmärtänyt kuin paino- ja ohjasapuja, ynnä muuta äänetöntä ja nippa nappa minipohkeenikin se huomioi. Mutta ihme kyllä se oli rauhallinen, vaikkei ymmärtänyt kieltäni. Häivyin tallipihasta vähin äänin ja siirryin sänkipelloille.
"Nyt lähteeeee!" huusin ja annoin kunnon pohkeet. Hevonen allani antautui ja venytti kaulaansa. Askel piteni ja vauhti koveni. Muu maailma hiljeni hetkeksi. Sitten tuli se helikopteri. Ristikylkinen ambulanssihelikopteri. Shy kauhistui ja minä yritin pidätellä sitä. Sitten se lähti. Se ei luottanut minuun. Sinnittelin selässä minuutin tai toisenkin, kunnes lennähdin kaaressa kuralätäkköön. Nolona pyydystin Shyn. "Onneksi kukaan ei nähnyt", jupisin ja yritin ponnistella selkään parhaani mukaan. "Saakelin lämminveriset! Yliherkkiä ja epäluotettavia! Aina ne on nousemassa pystyyn ja heittämässä kuralätäköihin!" elämöin ja ravautin konin ripeästi tallille.
"Oh my god! You look terrible!" Diane huudahti kun yllätti minut Shyta harjaamasta. "Yeah, I know that", virnistin ja lähdin viemään Shyn suitsia naulakkoon. Diane vetäisi minut kuitenkin paidankauluksesta takaisin. "What the hell you did there?" hän tiukkasi. "Ehh... we galloped and then there was the helicopter and..." änkytin. "Shut up! It was really dangerous! Do not never ever do it again!" Diane karjahti ja kiristi minua kauluksesta. "Naiset!" tiuskahdin, sillä tiesin, että Diane ei ymmärtänyt suomea. Vai ymmärsikö sittenkin, ei vaan vastannut?
Niin että tällaista meillä ; )
|
|
Iiris
New Member
Posts: 12
|
Post by Iiris on Jul 26, 2013 17:32:02 GMT 2
28. heinäkuuta 2013 (kaikki englanninkieliset keskustelut käännetty)
-KLO 9.30- - Tuolla on kyltti Farhill Riding Centeriin, äiti sanoi etupenkiltä ja laittoi vilkun päälle. - Ihanaa! huudahdin enkä meinannut pysyä aloillani. Pian olisimme perillä! Pääsisin pitkästä aikaa hevosen selkään! Minulla oli ollut harmittava tauko hevosten kanssa. Muuton takia en ollut päässyt kuukausiin ratsastamaan, ja minulla oli jo ikävä hevosten ihanaa tuoksua. Äiti laittoi vilkun uudelleen päälle ja kun katsoin ikkunasta, huomasin, että olimme perillä! Keräsin kamppeeni äkkiä ja irrotin turvavyön, vaikka auto vielä liikkuikin. Heti, kun se pysähtyi, loikkasin ulos ja äiti katsoi perääni hymyillen. Kävelimme päärakennukseen yhdessä, ja siellä tapasimme naisen, joka esittäytyi Dianeksi. - Te siis vuokraatte Shyta tänään? hän kysyi ystävällisesti katsoen minua. - Joo! sanoin innoissani ja en malttanut, että pääsen talliin. - Tässä on siis Selena, äiti selitti paremmin, - koko ikänsä ratsastanut, vasta 12-vuotias, mutta pitkä kuin mikä! Perinyt varmaan isältään.., äiti jatkoi enkä jaksanut edes kuunnella kunnolla. Potkin hiekkaa ja toivoin, että äidillä ja Dianella ei kestäisi kauaa. Hetken päästä Diane kääntyi minun puoleeni: - Olettehan lukeneet tallin säännöt nettisivuiltamme? Ne löytyvät vielä tallin seinästä. - Olen, ainakin miljoona kertaa, kun kuulin tästä tallista, sanoin ja hymyilin iloisesti. - No, sitten voisinkin varmaan esitellä sinulle Shyn, Diane sanoi ja lähti johdattamaan meitä kohti keskuksen tallia.
Talli oli suurehko ja todella kaunis. Entisellä kotipaikkakunnallani autoin Dave-setää hänen kylmäveristensä kanssa ja sain ratsastaa niillä sekä hänen welshponillaan. Daven talli oli vähän ränsistynyt ja yleensä ratsastelinkin pellolla, jonka omistaja oli muuttanut aikoja sitten pois jättäen pellon oman onnensa nojaan. Täällä Farhill Riding Centerissä kaikki oli siistiä ja tilaa oli paljon. Karsinoista kurkki innokkaana erinäköisiä ja -kokoisia hevosia, ja minun teki mieli mennä silittämään jokaista! Lopulta tulimme Shyn karsinan luo. Tamma pyllisti meihin päin ja Diane meni huhuilemaan sitä. Shy kääntyi nopeasti neihin päin ja kurkotti päätään minua kohti. Kävelin varovasti hevosen luo ja ihastelin sitä. Tämän hevosen kuvan olin nähnyt ainoastaan internetistä, ja nyt tuo kaunis täysiverinen seisoi edessäni ja minun käytössäni koko päivän!
-KLO 13.45- Varustin Shyta valmiiksi ratsastukseen. Olin ehtinyt jo harjata sen puhtaaksi ja käydä tutustumassa tiluksiin. Ojensin kuolaimia tammalle ja se otti ne kiltisti suuhunsa. Sain juuri ja juuri kurotettua korvien yli, jonka jälkeen kiristin hihnat. Sen jälkeen hain satulan ja kurotin sen selkään. Kiristin vielä vyön, jonka jälkeen pystyin lähtemään. Päämääräni oli hiekkakenttä, ja sinne oli aika pitkä matka. Talutin ratsuni tallin pihalle ja nousin sen selkään. Niinpä ratsastin kentälle. Ratsastuksen aikana harjoittelimme pohkeenväistöä ja muita helpohkoja tehtäviä, sillä kuulin, että Shy ei osannut vielä kuin perusasiat.
-KLO 18.50- Olin ehtinyt jo ratsastaa, puhdistaa varusteet, jakaa heinää ja tehdä paljon muuta hauskaa. Ratsastin Shylla noin puolitoista tuntia. Äiti tulisi hakemaan minua pian, ja minun piti saada vielä halata Shyta. Kävelin talliin Shyn karsinan luo ja menin sinne. - Voi Shy rakas, olit aivan mahtava tänään! Aion varmaan vuokrata sinua vielä joskus lähiaikoina, sanoin rakkaaksi tulleelle hevoselle ja halasin sitä. Sitten äitini kaartoi pihaan ja lähdin tallista sanoen hei hei vielä Dianellekin.
|
|
Pyry
New Member
Posts: 2
|
Post by Pyry on Oct 12, 2015 18:52:08 GMT 2
5-vuotias täysiverinen! Pyryn suu loksahti auki hänen kuullessaan hevosjaon tuloksen. Mielessä kiiti kauhukuvat raa'asta ja yliherkästä, kapeasta ja pitkäjalkaisesta hevosesta, joka kuskaisi ratsastajanalkua pitkin preerioita (koska sinne asti ainakin päädyttäisiin ennen kuin hevoseen saataisiin mitään stoppia!). Sunnuntaina viimeisen harjaustuokion lopuksi Pyryn täytyi todeta, ettei ennakkoluulot kuuluneet hevosten maailmaan. Nuori täysiverinen oli kuljettanut ratsastajaansa kuin kallista lastia ja kuunnellut sirot korvat tarkkana selässä matkaavan pyyntöjä. Sen askel oli rento, silmissä oli levollinen katse ja se tuntui huokuvan rauhallisuutta ratsastajaansa. Selässä oli turvallinen olo. Kotoisa olo.
|
|