Mayan Vuokrauskirja

[AnneL]

Maya LIN





>>Sivulle

[Fiona]

21.3.2012 - Krista

Olin kuullut Terälän tallista kaveriltani ja siitä, että talli oli erikoistunut vuokraamaan hevosia ratsastuskäyttöön. Olin innostunut heti, hypännyt seuraavaan bussiin ja löytänyt itseni Terälästä. Olin kurkistanut talliin ja kierrellyt käytävällä katsellen hevosia. Minulla ei ollut aavistustakaan siitä, että olisin kohta Mayan vuokraaja!

Tässä sitä nyt oltiin. Seisoin toimistossa ja puristin vuokrauslomaketta, johon olin juuri pannut nimeni. Raija oli antanut paperin minulle hetki sitten.
- Noniin, asia on sillä selvä. Voit mennä, nainen sanoo ja alkaa tekemään itsekkin lähtöä. Hän nousee tuolista ja painaa lakin päähänsä.
- Onko tämä nyt tällä selvä? Kysyn.
Raija nyökyttää ja astelee ulos toimistosta minä kintereillään.

Tungen paperin talteen reppuuni ja kävelen sitten Mayan karsinan luo. Tamma tapittaa minua tummilla silmillään ja kävelee sitten karsinan ovelle nuuhkimaan tulijaa.
- Voi tammaparka, joudutkin katselemaan minua tämän viikon! naurahdan ja jatkan:
- Ehkä se ei ole huono homma.. Riippuu miten käyttäydyt.. Ei nyt, miten ratsastan.

Haen Mayan harjat ja livahdan sitten karisinaan. Harjaan tammaa samalla kun mietin, mitä tekisin tamman kanssa. Ajatukseni harhailevat tamman säkäkorkeuteen ja innoissani huomaan, että tamma on yhtä korkea kuin minä. Häh? Todella kiinnostavaa, miettiä, että hevonen on yhtäkorkea kuin itse. Palaan takaisin alkuperäisiin suunnitelmiin.

Satuloin Mayan ja asetan suojat sen etujalkoihin. Varustan sitten itseni kypärällä.
- Raippaa en kanssasi varmastikkaan tarvi, sanon tammalle. Se katsoo taas minua. Tartun ohjiin ja talutan ruunikon ulos karsinasta käytävälle ja ulos.
Päivä on muuttunut viirun verran aurinkoisemmaksi ja lämpimämmäksi. Aurinko lämmitti kasvojani ihanasti ja lähdin taluttamaan Mayaa maneesiin. Kenttä oli lumisohjoa ja sinne en mieluusti edes Mayaa vie.

Kiristin vielä satulavyötä parilla reijällä, laskin jalustimet ja korjasin hieman tamman turpahihnaa. Nousin sitten selkään. Hakiessani jalustimia jalkoihini mietin kuinka korkalla olin. Siitä oli oli aikaa kun viimeksi ratsastin kunnon hevosella. Islanninhevoset olivat olleet minulle läheisempiä viime vuodet. Ai niin ja suomenhevoset..
Siskollani oli Tiuhti, nätti liinakko suomenhevostamma. Se oli oli rauhallinen kuin mikä ja laiskakin.. välillä.

Aloittelin rauhalliseti alkukäyneillä, mutta sain jo heti huomata tamman pitkät ja lennokkaat askeleet. Maya piti päätään korkalla ja minä vain silmäilin tamman jalkoja.
Hetkenkuluttua aloin miettiä tuntisuunnitelmaa. Ajatukset olivat loppujen lopuksi hoitotilanteessakin alkaneet taas harhailla minne sattuu. Katson tyhjää maneesia. Silmäni osuvat kuitenkin keskellä törröttäviin estetolppiin ja puomeihin, joista oli kasattuna kaksi 60 sentin pystyä.

- Sinähän rakastat esteitä, sanon tammalle ja taputan sen kaulaa. Kerään ohjia käteeni ja painan pohkeet tamman kylkiin. Se säpsähtää ja hypähtää raviin. Ainiin.. Muistan tamman herkkyyden ja löysään ohjia hieman. Kokeilen kääntää tammaa pääty-ympyrälle pienellä ohjasavulla, käyttäen painoa ja ulkopohjetta hieman kylkeen.
Tamma kääntyy vaivatta ja ohjaa ei tarvitse edes kauheasti vetää. Pieni, kevyt vetäminen sisäohjasta ja kappas, tamma kääntyy ympyrälle ja siitä lopulta pois.

Ravailen, teen ympyröitä ja ravi, käynti vaihdoksia kumpaankin suuntaan. Lennokkaat raviaskeleet pitävät minut kokoajan miettimässä tasapainoani. Onneksi uskoin itseeni ja pysyin kuin pysyinkin tamman selässä.
Kun tamma oli sopivasti lämmennyt, siirrän Mayan käyntiin. Annan sille hetken pitkää ohjaa ja hengähdän itsekkin. Puuskutan varmasti enemmän kuin Maya itse.
Kun hengitykseni tasaantuu ja energiani palautuu, kerään ohjat taas käteeni ja annan Mayalle pehmeät ja kevyet laukkaavut.

Vaikka apuni olivat pienet ja pehmeät Maya ponnahtaa rytmikkääseen ja lennokkaaseen laukkaan. Sen jalat tuskin hipaisevat maata, niin kevyesti ja pitkin askelin tamma laukkasi. Istuin satulaan ja yritin pysytellä tamman laukassa, mutta päätin paremmaksi tavaksi nousta hieman kevyeeseen istuntaan.

Käänsin Mayan ensimmäiselle esteelle, jonka kelta-mustat puomit olivat suoraan edessämme. Laukkasin rauhassa hieman Mayaa pidätellen esteelle. Tamman korvat kääntyvät eteenpäin ja se lisää askelia ja sitten se hyppää.
Se hyppää lennokkaan ja korkean hypyn, juuri sellaisen, jollaista en ollut kuvitellutkaan.
Se laskeutuu etujaloilleen yhtä pehmeästi ja jatkaa matkaansa korkeilla, lennokkailla askelillaan.

Harjoittelin esteitä varmasti puolituntia, hyppäsin pystyjä ja yritin hakea hyvää tasapainoa. Maya oli aivan innoissaan. Se laukkasi aina esteelle korvat hörössä ja teki aina sen saman ihanan lennokkaan hypyn. Olin liian tyytyväinen. Olin loppujen lopuksi tyytyväinen myös itseeni. Olin löytänyt tasapainon ja osasin ennakoida hypyt.

Lopputunnista veryttelin Mayan huolellisesti ravissa ja käynnissä. Käänsin sen sitten kaartoon keskelle ja nousin selästä. Löysäsin satulavyötä ja jalustimet nostin ylös.
Maya huokaisi syvään, kun lähdimme ulos maneesista ja kävelimme talliin.
Riisuin tamman varusteista sen omassa karsinassa ja laitoin sen selkään aivan uuden ja puhtaan fleece-loimen jonka olin löytänyt sen tavaroiden joukosta.

[Fiona]

22.3.2012 - Krista

Tullessani Terälään huomasin jo kaukaa Mayan juoksentelemassa pitkin tarhaa. Se ravasi aidanvierustaa korkein askelin ja pärskähteli kuuluvasti. Viereisessä tarhassa oleva Rokki tutkisteli vierustoverinsa käyttäytymistä.
Poljin nopeasti pihaan ja laitoin pyöräni nojaamaan tallin seinää vasten.

Nappasin riimunnarun vain mukaan ja kävelin ripeästi Mayan tarhalle. Se pysähtyi ja kääntyi katsomaan minua. Seisoin portilla ja kutsuin tammaa.
- Maya, tule tänne tyttö.
Maya katsoi minua hölmistyneenä ja jatkoi rihumistaan. Se laukkasi tyynesti ohitseni ja suuntasi maassa oleville heinän ripeille.

Pujahdan tarhaan aidan lankkujen välistä ja kaivan taskustani kotoani nappaamat porkkanan loput. Niiden piti olla ratsastuksen jälkeen annettavia makupaloja, mutta hätä ei lue lakia. Kaivaisin Mayalle herkut tunnin jälkeen jostain muualta.

Sain houkuteltua tamman porkkanoilla luokseni ja kiinnitin riimunnarun riimuun. Maya seurasi minua tallille kiltisti, kuin koira. Tai kuten koirien pitäisi.. Meidän ranskanbulldoggi ei tule mihinkään, ei milloinkaan, eikä ilman ruokaa..
Kiinnitän Mayan vaihteeksi käytävälle, joka on autio. Jostain kuuluu puheensorinaa.

Harjaan ja hoidan Mayan ja varustan sen. Tarkistin vielä tamman kengät. Hokit olivat paikoillaan.
"Metsässä saattaa olla liukasta", ajattelen ja lasken tamman jalan alas. Irrotan riimunnarun kuolainrenkaasta ja talutan tamman pihalle. Kiristän vyön ja nousen selkään.
Painan pohkeet kevyesti kylkiin ja Maya ponkaisee reippaaseen käyntiin. Kerään ohjia hieman enemmän käteeni, jotta tamma pysyisi käsissäni tiukanpaikan tullen.

Ohitin urheilukentän ja ratsastan pehmeää hiekkatietä uimarantaa kohti. Tarkoitukseni on mennä ulkoilualueelle, mutta päätin koukata katsomassa, joko jäät sulaisivat merestä.
Isäni oli taitava purjehtija ja omistimme hienon purjeveneen. Siskoni poikaystävä oli myös purjehdushullu ja veneistä voitiin paasata vaikka kolmekin tuntia.

Vastaan tuli pari lenkkeilijää ja nainen lastenvaunujen kanssa. Vihdoinkin olimme rannassa, jossa vanhempi pariskunta ruokki ankkoja. He istuivat tuolillaan ja pelästyivät, kun ratsastin heidän takaansa.
- Ohoho, säikähdin! nainen sanoi ja nousee tuolilta.
- Anteeksi, ei ollut tarkoitus pelästyttää. Pysäytän Mayan ja välaytän hymyn.
- Taidat olla tuosta tallilta? mies kysyy.
- Joo.., vastaan.
- Kukas tämä sinun hevosesi on? Nätti otus. Olen itsekkin ratsastanut aikoinaan.., nainen vastaa. Hän tulee lähemmäs ja silittää Mayan lihaksikkaita lautasia.

Hetken juteltuani hevosista ja kehotettuani naista nousemaan uudestaan ratsaille sain jatkaa matkaa ja suunnata lenkkipoluille. Onneksi lenkkeilijöitä ei ollut paljon ja sain ratsastaa melko rauhassa.
Vietin ihanan tunnin poluilla ravaillen ja laukkaillen suorilla. Pohja oli ollut loistava ja rapa oli saanut lentää Mayan reippaiden laukka askelten johdosta.

Talutin Mayan loppumatkan tallille Terälän ostoskeskuksen kohdalta. Siinä kulki paljon ihmisiä ja en halunnut olla kyydissä, jos tamma olisi noussut pystyyn.
Tallilla talutin Mayan suoraan pesukarsinaan, jossa putsasin mutaiset jalat lämpimällä vedellä.

[AnneL]

Raijan raportti vuokrauksesta:

21.03.-27.03.2012 1 vko Krista Onnistunut Taitava ja esteistä innostunut ratsastaja. Hevonen sai erinomaista estetreeniä ja ratsastajan ratsastustyyli sopi Mayalle hyvin. Toisella vuokrauskerralla vuokraaja uskaltautui jo maastoon, mutta otti hyvin huomioon ympäristön ja muut ihmiset. Kirjoitti vuokrauskirjaan selkeää, helposti luettavaa tekstiä. Virheitä tekstissä oli vähän, jos lainkaan. Hevosenkäsittelyssä oli määrätietoisuutta, joskin uuden hevosen kanssa aina saattaa tulla uusia tilanteita. Vuokraaja toimi niissä reippaasti. 28.3. 2012 Raija Koski

[lissu]

2.4.2012 Katri

Onneksi olin ottanut pääsiäisen vapaalle, pitkä loma teki terää, opiskelu tuntui vain rankentuvan päiväpäivältä enemmän. Koko ajomatkan minua ja autoani ravisteli iso lumi myräkkä. Mietin pääsisinkö minä koskaan perille asti.

Vaivalloisesti ajeltuani pääsin Terälään, lumikuuro jatkui. Läimäisin auton oven kiinni ja laitoin ovet lukkoon.

Tallissa näytti hiljaiselta, hevoset kurkkivat karsinoistaan, en muista milloin olin ratsastanut kisaurani päätyttyä. En edes muista miksi lopetin ratsastuksen, kuitenkin kaikki tämä kiinnosti ja eräällä tavalla kiehtoi minua.
Kohta minua vastaan asteli nuorehko, kumminkin tupakan vanhentama nainen.
Hän katsoi minua päästä varpaisiin.

" Raija Koski, kiva kun pääsit tulemaan. Mennään saman tien hoitamaan paperi sotku pois alta, sinulla on kuitenkin kiire ratsaille. "

Hymähdin hiljaa ja seurasin pitkähköä naista, alku tuntui vähän nihkeältä. Katselin ympärilleni, paikat olivat siistit ja yllättävän hyväkuntoiset. Ajatukseni pyörivät vain hevosissa, siitä ei käynyt kiistäminen.

" Kas tässä, eli pakettiin sisältyy hevosen vapaa liikuttelu, hoitaminen ja muut sen sellaiset, enempi tietoa näet lomakkeesta ja liikuntahallin pukukopit ja suihkut ovat käytössäsi "
Allekirjoitin paperin toisensa perään. Pian Raija Antoikin minun aloittaa, nainen itse poistui vähin äänin tallista. Jos minulla olisi kysyttävää, saisin kysyä apua tallimestari Kimmolta, joka teki täyspäiväistä viikkoa.

Menin välittömästi, urheiluhallin tiloihin vaihtamaan vaatteet, halusin vain ratsaille. Samalla tavalla, kuin vasta ratsastuksen aloittanut pikkutyttö, joka haluaisi jo oman ponin ja olisi varma, että osaisi. Minä en taas ollut pikkutyttö, vaan jotain muuta. Olin hoitanut hevosia kauan, ratsastaminen olisikin ihan toinen juttu...

Kimmo oli osoittautunut avuliaaksi miekkoseksi, hän auttoi inua löytämään tavaroiden paikat yksitellen, tietysti kaiken lisäksi hän piti tallin pystyssä. Taivaalta tihutti märkää puoli sulaa räntää, joten katsoin viisaaksi mennä maneesiin.

Keskustan valot vilkkuivat pöheikön takaa, ohitin ison muuntamon ja suuret voimalinjat joiden toisella puolella oli maneesi. Paikka oli hiljainen, melkein houkutteli pelkästään laukkaamaan rinkiä ympäriinsä. Maya oli kovasti menossa, joten en jahkaillut. Tehdasalueen kolina masensi minua, mutta samalla minua jännitti kavuta ruunikon selkään.

Kiertelin viisi minuuttia maneesissa vapain ohjin, keskittymiseni harhaili milloin missäkin, johtuni siitä etten osannut keskittyä vieraassa paikassa.
Rupesin verkkaamaan ihan omaa tahtiani, Mayakin oli tosirauhallinen, sillä oli ihana ratsastaa, se oli pehmeä suustaan se ei nykinyt tai vouhottanut. Siirryin raviin ja verkkasin välissä tein väistöjä ja avoja. Sitten... päätin määrätietoisesti nostaa laukan se oli aina yhtä haastavaa, sanotaan että kokeneilla ratsastajilla se tapahtuu luonnostaan minulla ei aina jokin menee pieleen, mutta tällä kertaa se nousi.

Aika oli kulunut siivillä, puolitoista tuntia oli kulunut kevyesti alku ja loppukäynnit mukaan lukien, selästä noustessani rupesin jälleen kuulemaan kolinan, se tuntui voimistuvan tai ehkä vain kuvittelin. Vein Mayan karsinaan ja loimitin sen, Kimmo auttoi minua olihan keltanokka tällä tallilla. Maya sai viimeinkin nauttia iltakauransa. Minä taas olisin voinut jatkaa vieläkin

[lissu]

Katri 6.4 2012

Olin ehtinyt kuntoilemaan urheiluhalli hulppeissa tiloissa, ennen kun lähtisin maastoon Mayalla. Kävin pukuhuoneissa vaihtamassa vaatteeni ratsastus kamppeisiin ja marssin ulos hallista, kova tuuli viilsi korviani.

Tallissa törmäsin pariin innokkaaseen ratsastaja tyttöön, minua iältään parivuotta nuorempia innokkaita tyttösiä, joille Raija oli luvannut pitää tunnin. Toivotin pirteästi huomenta ja sain kuulla toivotukset takaisin.

Maya ei ollut karsinassaan, vaan tarhassa, josta sain sen hakea. Reitti oli liukas ja liejuinen. Maya seisoskeli liejuttomassa kohdassa tarhaa, muiden hevosten seurassa. Kävin reippaasti hakemassa tamman lätäköiden yli loikkien.

Pestyäni Mayan ja laitettuani sille varusteet , lähdin maastoa kohti. Liikenne oli vilkasta, joten puin ylleni neonkeltaisen heijastin liivin. Lähdin käynnissä metsikön siimekseen ohjat melko napakasti käsissä pitäen. Taivalsimme pienellä metsä polulla, aivan pururatojen tuntumassa. Uskalsin pyytää laukkaa ja ravia tasaisimmissa kohdissa.
Yhtäkkiä rauhallinen ratsastukseni keskeytyi, kun pururadan suunnalla juoksi iso harmaa koira villisti haukkuen ja häntää heiluttaen. Maya tietenkin säikähti ärhäkän oloista hauvaa ja hypähti sivulle, istuin tiiviisti satulaan ja pidätin ja pyrin määrätietoisesti rauhoittamaan tammaa. Omistaja sai koiransa rauhoittumaan ka niin täpäästä tilanteesta selvittiin.Hengitykseni ei ottanut tasaantuakseen millään. Mietin mitä kaikkea: olisi voinut tapahtua. Paluumatkalla pöheikköisen polun läpi, tarkkailin ympäritöä tarkemmin ja tarkkailin myös Mayan käytöstä.

Kimmo tuli vastaan tallissa myhäillen: ” taisitte sulautua maastoon loistavasti.” Minä taas nypin hiuksistani kuusen neulasia ja yritin pudistella lunta ylläni: ” Päätin kokeilla hieman kapeampaa polkua, en tiennyt, että vastassa oli pöheikköä"

" Sellaista sattuu ja tekevälle aina tapahtuukin ", Kimmo hekotti ja odottamaan kun vein tamman karsinaan.

Hoidin tammaa saman aikaisesti lörpötellessäni Kimmon kanssa. Hän oli mukavan oloinen miekkonen eikä tuntunut stressaavan työssään.

" Vie Maya tarhaan, käyn hakemassa sen parin tunnin päästä sisään ja laita tuo ja tuo loimi päällekkäin, siellä on niin kova viima."

Tein työtä käskettyä. Olin tyytyväinen päivään, vaikka se oli hieman hurjia tilanteita sisältänytkin.

[lissu]

Katri 11.4.12


Tuuli oli yltynyt voimakkaaksi ja se riepotteli minua ja pientä kaaraani puolelta toiselle. Olin köhinyt aamusta asti, mutten voinut jättää väliin tämän päivän este treeniä. Hyppäisin Mayalla 60 sentistä. Pyyhin vuotavaa nenääni ja ohjasin autoni parkkipaikalle, yritin kaikin keinoin löytää vapaata pysäköimispaikkaa, mutta turhaan. Pian löysin kapean raon kahden paketti auton välistä. Kylmä ja tuulinen ilma oli houkutellut ihmiset liikuta halliin, kun ulkoilu ei tuntunut maistuvan.

" Päiviä Kimmo ", moikkasin nuorta miestä, joka oli siivoamassa karsinoita.

" Oletko tulossa kipeäksi, kuulostat kauhealta?" Kimmo kysyi vitsillä.

" Hei kiitos vain, ääneni on ihan normaali. Eiköhän tämä tästä. Varmaan allergiaa tai normaalia kevät lenssua ", vastasin miehelle ja lähdin riimunarun kera tarhoja kohti.

Maya seisoskeli loimi yllään mutaisessa tarhassa. Tamma tuli minua vastaan. Se oli arvatenkin iloinen, kun pääsi hommiin. Tarhasta olisi tullut muitakin hevosia sisälle. Mutta Maya luimisti korviaan ja käänsi takamuksensa määrätietoisesti toisten hevosten suuntaan.

" Vai sillä tavalla Maya, koitahan olla siivommin ", sanoin tammalle ja suljin aitauksen perässäni sekä lähdin taluttamaan ratsua talliin.

Harjasin tamman pienintä piirtoa myöten kampasin harjan ja hännänkin. Maya näytti siltä, kuin olisi kisoihin menossa. Itse varustauduin turvaliivillä, kypärällä sekä paketillisella nenäliinoja. Kimmon mukaan maneesissa oli pari okseria edellisen ratsastajan jäljiltä. Lähdimme maneesille.

Tuuli oli saanut hevoset villeiksi ja kaikilla oli meno päällä. Me taas nautimme maneesin hiljaisuudesta. Rätinä japauke häiritsivät minua suunnattomasti, jostain ulkopuolelta kuului tasaista pauketta: PAM-PAM-PAM. Maneesi tuntui oudolta paikalta tai ehkä vain kuvittelin, sillä kun suljin silmäni pauke lakkasi ja kuului melkkää hiljaista tuulen ulinaa. Hengitin kerran rauhallisesti sisään. Maya seisoi allani ja odotti, että olisin kiristänyt satulavyötä tai jotain.

Otin pitkän alkukäynnin ja aloin tavanomaisella rytmillä verkkaamaan pollea. Ravi verkan jälkeen aloin ottamaan pitkille sivuille pätkiä sulkuja ja pääty-ympyröille avoa, molempiin suuntiin tietenkin.


Alotin laukkailun. Menin ensin pieniä pätkiä ja tein takaosan ympäri käännöksiä parissa kohdassa. Sitten laukkasin koko ympyrää ja kokeilin nousta kevyeeseen istuntaan. Kun sain sen hallittua, kokeilin ylittää esteen ravissa. Lähestyin estettä ja nousin viisi metriä aikaisemmin kevyeeseen istuntaan. Maya kieltäytyi. Mietin kuumeisesti: Mitä olin tehnyt, Mikä oli mennyt vikaan?

Tein ympyrän ja koitin uudelleen. Kannustin Mayan reippaampaan raviin ja este ylittyi helposti. toisella sivulla oli ristikko jonka ylitin samalla tavoin.

Kun ravi ylitykset oli onnistunut kokeilin laukassa, tässä tehtävässä tamma loisti. Pidin pehmeän tuntuman ja liuvutin pitkät ohjat. Kokeilin vielä laukassa toiseen suuntaan. Lopuksi otin pitkät loppu ravit pitemmillä ohjilla. Maya venytti kaulaa, se oli hypännyt jokaisen esteen korvat hörössä ja into pinkeänä.

Loppuun otin käyntiä vapain ohjin ja vielä selästä noustuanikin taluttelin Mayaa.

[lissu]

Katri 15.4.2012


Hyppäsin esteitä Mayan kanssa. Se loikki pirteänä ristikoiden yli eikä meinannut hiljentää tahtiaan ollenkaan.

Ratsastuksen jälkeen annoin vapaat ohjat. Maneesiin alkoi tuppaantua muitakin ratsastajia ratsuineen. Päätin ottaa pienen maastolenkin. Kimmo toi minulle loimen. Mies oli ollut tosi mukava koko täällä olemiseni ajan. Toivon että pysyisimme yhteyksissä vaikken enää Terälään eksyisikään.

Ilma oli tuulinen, ojat tulvivat ja lumi paakkuja tippui räystään reunoilta. Maya käveli päämaassa, ohjat roikkuen. Koulun suunnilta kuului lapsien kiljuntaa ja huutoa. Taputin Mayaa kaulalle. Olin tykästynyt tammaan, minua harmitti jättää se yksin talliin, kun en kuntoilun jälkeen pääsisikään sitä rapsuttelemaan ja taputtelemaan.

Tallilla minua vastaan tuli Raija, jolla oli hiukset sekaisin ja sumeat silmät hän väänsi kasvoilleen hymyn.

" Millaiset oli pariviikkoa tamman kanssa ", nainen kysyi minun laskeuduttua ratsailta.

" Minulla on ollut tosi mukavaa ja niin varmaan Mayallakin," hymyilin naiselle.

" Tulepa sitten tuonne tallitoimistoon hoitamisen jälkeen, niin allekirjoitetaan vielä parit paperit. Niin homma on sitten sillä siellä"

Nyökkäsin ja vein tamman talliin, yritin hoitaa sen niin hyvin, kuin pystyin. Sen jälkeen talutin tamman loimitettuna ja pestynä tarhaan hieman kaiho mielin tosin. Jäin Katsomaan tämän perään kun Maya ravasi tarha kavereittensa luo.

" Nähdään taas Maya ", hymähdin ja marssin kohti tallitoimistoa.

[Sandra Raja-aho]

Olin vuokrannut Mayan Terälästä vähäksi aikaa. Tänään menisin Terälään tapaamaan Mayaa. Suunnitelmissa oli myös hieman esteitä, ja tekisin paljon muutakin kuin vain harjaisin Mayaa. Toki tykkäsin myös harjaamisesta, mutta ratsastaminen oli ihanaa, varsinkin sellaisella hevosella, joka oli kiltti, mutta kuitenkin sopivan reipas ja herkkä. Olin kuullut, että Maya olisi juuri tuollainen, joten se vastasi siis kriteereihini.

Aamulla herätyskelloni pärähti soimaan seitsemältä. Venyttelin aikani, ja en olisi jaksanut vielä nousta ylös. Pakko kuitenkin oli, koska halusin mennä mahdollisimman aikaisin tallille.
Suuntasin keittiöön, jossa söin täyttävän aamiaisen - pari leipaa ja muroja, sekä banaani. Sitten pakkasin eväät tallipäivää varten, ja lähdin vaihtamaan vaatteet.
Vaihdoin vaatteet ripeästi, jonka jälkeen kävin tökkäisemässä äitiäni, ja kun hän raotti hieman silmiään, sanoin lähteväni tallille. Enhän voinut olla sanomatta, vaikka olinkin sanonut jo monta päivää ennen vuokrausta. Tänään ei olisi koulua, koska koulumme oli remontissa vielä pari viikkoa. Remontti oli kestänyt noin kaksi kuukautta, mutta vasta viikko sitten saimme olla pois koulusta, koska luokkamme oli remontissa.

Hyppelin bussipysäkille, ja nousin heti seuraavaan bussiin, jonka tuli kahdeksalta. Vilautin bussikorttiani kuljettajalle, joka puolestaan toivotti hyvää matkaa.
Noin 20 minuutin ajomatkan jälkeen olin Terälän tallin pihassa. Kiitin bussinkuljettajaa ja kipitin talliin.
Tallissa tuoksui ihanasti hevoselle. Ainahan tallilla tuoksui hevoselle, mutta en ollut käynyt tallilla pariin viikkoon, joten tuoksu tuntui entistä paremmalta.
Joidenkin mielestä hevoset haisivat. Muun muassa veljeni, Jukan, mielestä. Minusta hevoset tuoksuivat kuitenkin ihanilta.
Suunnistin Mayan karsinalle. Mayan karsina oli kuitenkin tyhjä, joten päättelin, että tamma olisi tarhassaan. Niimpä lähdin marssimaan kohti tarhaa.
Tarhassa Maya käyskenteli muiden hevosten kanssa. Otin Mayan riimuun, ja talutin tamman talliin.
Otin riimun pois Mayan päästä ja hain satulahuoneeseen mennessäni seiltä harjapakin, satulan ja suitset. Ripustin suitset roikkumaan karsinan ovessa olevaan suitsitelineseen, ja satulan asetin suitsitelineen viereiseen telineeseen, satulatelineeseen.
Otin harjaopakista harjan ja aloitin harjaamisen rennoilla ja rauhallisilla vedoilla. Maya seisoi lauhkeana paikallaan, kun harjasin sitä hymyssä suin. Minusta hevoset olivat parasta maailmassa, niitä oli niin kiva harjata, ja katsoa, kun ne nauttivat harjaamisesta. Tämä ei kuitenkaan ole ilmiselvää kaikkien hevosten kohdalla... Siitä minulla, jos jollakin, on kokemusta.

Harjauksen jälkeen siirryin satulointiin. Otin suitset ja työnsin kuolaimet Mayan suuta kohti. Maya otti kuolaimet kiltisti suuhunsa, sekä antoi minun laittaa remmit kiinni. Satuloinnissakaan ei ilmennyt ongelmia, joten pääsimme kentälle harjoittelemaan hieman esteitä.

Otin aluksi käyntiä pitkillä ohjilla, mutta vähän ajan päästä keräsin ohjat ja aloin ratsastamaan ravissa voltteja, suunnatvaihtoja ja kokorataleikkaa.
Mayan askeleet olivat todellakin lennokkaat, ja niissä oli hieman vaikea pysyä mukana. Pian löysin kuitenkin tahdin, ja kevennys alkoi sujua.
Jonkin ajan päästä jarrutin takaisin käyntiin, ja menin viitisen minuuttia käyntiä. Sitten siirsin Mayan raviin. Ratsastin taas voltteja.
Vähän ajan päästä menin taas kierroksen käyntiä, jonka jälkeen nostin laukan ravin kautta. Laukka oli lennokasta, niin kuin muutkin Mayan liikkeet, mutta laukka oli kuitenkin miellyttävää, vaikka olikin suhteellisen korkeaa.
Jarrutin laukkailun jälkeen Mayan käyntiin, ja menin käyntiä hetken. Pian pujottauduin selästä alas, ja rakensin pienen esteradan.
Esteet olivat 60cm-90cm, ja yksi metrinkin este löytyi. Kokosin esteitä 9 kappaletta, sopivin välimatkoin.
Menin kierroksen ravia, sen jälkeen nostin laukan ja ohjasin Mayan esteille. Maya hyppäsi tosi hyvin sekä lennokkasti, ja kun olin ratsastanut esteet pariin kertaan, otin loppuravit ja -käynnit.

(Anteeksi lässähtävä lopetus, tuli hieman kiire )